Mikä on salonkikelpoista ja mikä ei? Globaali poliittinen murros näyttäytyy myös Suomessa. Median rooli ja someviestintä ovat politiikan tekemisessä keskeisessä roolissa ja vaikuttaa siltä, että meneillään on jonkinlainen rajapintojen haku liittyen siihen mitä voi sanoa ja mitä ei? Sinälläänhän sen pitäisi olla erinomainen asia, että omalla nimellä uskalletaan ilmaista melkein mitä vaan mutta vaikuttaa siltä että juuri sananvapauden nimissä ylilyöntejä tulee jatkuvasti enemmän. Moraalisesti arveluttavia ulostuloja saa päivittäin lukea eri somekanavilta.
Olen pannut merkille, että tuosta salonkikelpoisuudesta on tullut muotisana ja kovastihan se liittyy kansallismieliseen Perussuomalaiset -puolueeseen, joka on kovasti kasvattanut suosiotaan ja sen puheenjohtajaan. Millaista puhetta pidetään yllä? Voiko vihasävytteinen, rasistinen, ihmisarvoa alentava puhe ja viestintä olla sellaista mitä sivistysvaltion keskeisimmissä ja ylintä valtaa käyttävissä paikoissa olevat vastuunkantajat ilmoille päästävät?
Salonkikelpoisuutta määritellessä pohdittakoon sitä, mitä tuo sana oikeastaan tarkoittaa. Salonki vie mielikuvat johonkin sivistykselliseen, seurapiirien maailmaan jossa jaetaan ajatuksia liittyen esim. tieteeseen, taiteeseen, kirjallisuuteen tai filosofiaan. Perinteisesti on ollut myös naisten salonkeja, joissa sivistystä jaetaan kauneuteen liittyvissä asioissa mutta aina myös parannetaan maailmaa.
Varsinaisesti salonkikelpoisuutta määritellään yhteiskunnallisessa keskustelussa ja poliittisessa toimintakulttuurissa siten, että tähän määritelmään istuva taho tai henkilö on edustava, siisti, kunniallinen ja sosiaalisesti hyväksyttävä. Toisin sanoen nauttii yleistä hyväksyntää ja jonkinlaista arvonantoa. Voidaan ajatella, että tästä on jopa maininta Suomen perustuslaissa, jossa ohjeistetaan kansanedustajaa esiintymisessään: kansanedustajan tulee esiintyä vakaasti ja arvokkaasti sekä loukkaamatta toista henkilöä.
Kokemukseni mukaan yleisessä keskustelussa ja yksittäisten henkilöiden lausumissa on ollut viime vuosina nähtävissä nopea muutos. Puhe on muuttunut rohkeaksi, kärkeväksi, voimakkaasti kantaaottavaksi, henkilöön meneväksi ja julmaksikin. Poliittisessa toimintakulttuurissa sitä on esiintynyt aina jossakin määrin ja on tietyllä tapaa yksi politiikan mekanismeista mutta nyt puhe on laajentunut erilaisiin vähemmistöihin ja ihmisryhmiin. Vihapuheestakin puhutaan paljon ja siitä missä kohtaa ylittyy rikoslainsäädännön kynnys. Mielestäni tähän on syytä kytkeä myös kiusaaminen, jota julkisessa puheessa esiintyy tarkoituksella mutta varmaan enimmäkseen tiedostamattomasti, näin haluan uskoa.
Internetkeskusteluissa varsinkin esiintyy paljon trollausta, jolla tarkoitetaan keskustelun häiriköintiä tai keskusteluun osallistuvien henkilöiden ärsyttämistä. En tiedä onko tämä ilmiö menossa vähenevään vai enenevään suuntaan. Helposti tulee ajatelleeksi, että tällaiset ihmiset ovat epäsivistyneitä tai heillä ei ole älyllistä rakentavaa annettavaa. Oli miten oli, näilläkin ihmisillä on jokin viesti jonka he haluavat tuoda tällaisen ilmaisun kautta tiettäväksi ja täytyy sanoa että joukossa on koko kyllä kansamme kirjo.
Tämä pohdiskelu oikeastaan sai alkunsa siitä, että perussuomalaisesta puolueesta ja sen puheenjohtajasta käytetään joissakin ulostuloissa juuri ilmaisua PS:sta ja vihapuheesta on tullut salonkikelpoista. Olen hämmentyneenä seurannut nykyistä maailman menoa ja erityisesti noita parlamentaarisia ja julkishallinnollisia tahoja joissa tällaisesta ihmisen yhdenvertaisuutta loukkaavasta ja vihaa lietsovasta puheesta on tullut arkipäivää. Sosiaalinen media on tämän puheen temmellyskenttä mutta myös istuntosalit ja puhujapöntöt, joissa avoimesti on saanut sananvapauden nimissä näitä ihmisyyttä alentavia ideologioita julistaa. Ja kun tätä puhetta ei ole saatu suitsettua on se madaltanut kynnystä siirtyä sanoista tekoihin, vihapuheesta vihatekoihin.
Perustuslain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Tässähän ei puhuta suomalaisista vaan kaikista ihmisistä, mielestäni myös niistä kaikista hädänalaisista ihmisistä jostain kaukaa jotka pyrkivät saamaan maastamme turvaa tai jotka mukavammissa merkeissä, työperäisesti tulevat maahamme. Koti, uskonto ja isänmaa -aate ei mielestäni ole maahanmuuton kanssa ristiriidassa ja itselläni on totaalinen nollatoleranssi kaikenlaisen vihan lietsonnan ja eriarvoisuuden suhteen. Ihmettelenkin, miten on mahdollista että tällainen puhe ja käytös sallitaan ja sananvapaus on niin pyhä asia että kynnys puuttumiseen on ylittämätön. Rikoslain alla rangaistavina tekoina on sentään kunnianloukkaus, uskonrauhan rikkominen, kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja laiton uhkaus. Kovin vähän vaan näkee päädyttävän esitutkintaan ja syytteisiin, saati sitten tuomioihin. Törkykäytös ja öykkäröinti arkipäiväistyy, eikä siihen näe puututtavan, tästä on osoituksena esimerkiksi kansanedustaja Turtiainen ja häneen kohdennetut toimet, tai oikeastaan kohdentamattomat. Tällaista öykkäröintiä näkee joskus myös kunnallispolitiikassa, jota pidän kummallisena sen vuoksi että äänestäjä on paljon lähempänä kuin valtakunnanpolitiikassa.
Eduskunta, kunnanvaltuustot, erilaiset toimielimet ja demokratia ovat monumentaalisesti suomalaisen sivistyksen keskiössä. Koko Suomi on edustettuna ja vaaleilla valitaan eri yhteiskunnan tasoille henkilöt edistämään niitä asioita joita äänestäjät, kansalaiset itse pitävät tärkeinä. Jos suurimpana vallankäyttäjäryhmänä on henkilöitä jotka tasapainoilevat sen kanssa syyllistyvätkö rikkomuksiin ihmisyyttä vastaan, tuottavatko ihmisille loukkauksillaan kärsimystä ja horjuttavat kansallista turvallisuudentunnetta niin on luonnollista, että tulevaisuus lievästi sanottuna arvelluttaa. Jos siis tällainen toiminta on salonkikelpoista.
Luottamus huomiseen ja ihmisoikeuksien edistämiseen sekä poliittisen päätöksen uskottavuus on jokaisen asia ja saa alkunsa arjen pienistä teoista, ihmisten välisistä kohtaamisista. Vihan hedelmät ovat nähtävissä läpi historian julmina tekoina. Ne ovat lähteneet katkerista, pahoista ja kylmistä ajatuksista ja muuttuneet puheiden kautta teoiksi. Hyvyyden hedelmät ovat saaneet alkunsa hyvästä olosta, toinen toistemme kunnioituksesta, elämän ja ihmisyyden monimuotoisuuden arvostamisesta. Näitä viimeksi mainittuja toivon äänestäjien ajatteleva salonkikelpoisina ja valitsemaan tärkeisiin luottamustehtäviin nyt ja jatkossa.
Comentários