top of page

Kesäteatterit ovat täällä taas!

Joni Pitkonen

Kesä on täällä taas! Iloitsen siitä, että kesäteatterit heräävät jälleen ja meitä odottaa koko maan

kattaus mitä ihmeellisimpiä, hienompia ja hauskimpia näytelmäesityksiä. Niiden valmistelu alkaa jo edellisenä vuonna ja ponnistus ei ole pelkästään työryhmän juttu, vaan mukana on suuri joukko

muita toimijoita, usein vapaaehtoisia kyläläisiä.

 

Kesäteatteri on globaalisti täysin uniikki ilmiö ja syystäkin Suomen harrastajateatteriliitto pyrkii

edistämään kesäteatterin päätymistä UNESCOn maailmanperintökohteeksi jo mahdollisimman

pian. Kesäteattereita tekevät ammattilaiset ja harrastajat yhdessä. Harrastajateatterit tarvitsevat ammattiohjaajia ja muita erityisosaajia ja teatterin ammattilaiset tarvitsevat kaikkia n. 800 harrastajaryhmää ympäri maata.

 

Harrastajateatteritoiminta on mitä kokonaisvaltaisin harrastus. Monien muiden

harrastusten tavoin siitä saa voimavaroja, esiintymisen, sosiaalisuuden ja elämisen taitoja,

resilienssiäkin arkeen, myös hyvinvoinnin suojaa ja terveyttä. Harrastajateatterin eräs

erityispiirre tekee siitä kuitenkin poikkeuksellisen. Kyseessä on eri-ikäisten ihmisten

ryhmäharrastaminen, jossa pidetään hauskaa yhdessä, autetaan toista, sekä

ponnistellaan yhteisen päämäärän eteen esim. talkoissa ja monissa tehtävissä täysin

riippumatta yksilön sosioekonomisesta taustasta. Toiminnan ja työmäärän kasvaessa sekä

vastuun painaessa hartiaa ja niskaa alemmas, laskiessa euroja ja välillä pohtiessa

aktiivisten talkoolaisten saatavuutta putkahtaa kuitenkin onneksi mieleen oman

teatteriperheen uudet ja vanhat harrastajat. Jokainen harrastaja on ihana asia.

 

Yhteiskunta on murroksessa. Myös harrastajateatteritoiminta. Yhteisöllisyyden ja

talkookulttuurin uudet muodot ja haasteet ravistelevat toiminnan rakenteita.  Väestön

ikääntyminen tuo vivahteensa niin katsomoihin, kuin harrastajaryhmiin. Voidaan kysyä,

millaista teatteria kannattaa tehdä ja kenelle? Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi tulisi

satsata lasten ja nuorten teatteriin, joita tulisi saada katsomoihin ja tuotantoryhmiin

mahdollisimman paljon mukaan. Tämä ei saisi olla kiinni toiminnan kannattavuudesta, eikä

ohjelmistoja tulisi päättää pelkästään siitä näkökulmasta mikä tuo käyttötalouteen tuloja

mahdollisimman varmasti. Tähän tarvittaisiin myös julkisten varojen kohdentamista.

Teatterin harrastamiseen kuuluu myös se, että käydään katsomassa teatteria, kaikenlaista

teatteria. Haastankin meidät kaikki käymään teattereissamme kylässä, katsomassa

erilaisia esityksiä. Näiden löytämisen tueksi on kehitetty jopa kesäteatterisovellus, joka

onkin kotimaan matkailussa oiva väline.

 

Harrastajateatteriyhdistykset asemoituvat toiminnassan vahvasti strategisesti paikalliseen

elin-, veto-, ja pitovoimaan ja hyvinvoinnin tuottamiseen. Tuntuu, että taiteen ja kulttuurin

hyvinvointivaikuttavuutta joutuu edelleen koko ajan jotenkin myymään ja sen mitattavuutta

joudutaan erityisesti osoittamaan tunnusluvuilla ja euroilla. Modernin luotettavan

tutkimustiedon valossa kulttuurin budjetointiin tulisi kiinnittää huomiota paikallisesti ja

valtakunnallisesti ja se tulisi nähdä investointina tulevaisuuden hyvinvointiin. Tämä

kolmiyhteys täytyy turvata: harrastajateatterin puitteet, harrastajat ja yleisö. Tervetuloa

kaikki kesäteatteriin!

 

Joni Pitkonen

 


Kirjoittaja on

 

Suomen harrastajateatteriliiton varapuheenjohtaja

Lohjan harrastajanäyttelijät ry:n puheenjohtaja

Vaahterateatteriyhdistys ry:n sihteeri

6 views0 comments

Recent Posts

See All

Harrastaminen lapsen hyvinvoinnin tukena

Lasten ja nuorten harrastamisesta puhutaan nyt paljon ja on ymmärretty sen laaja-alaiset hyvinvointivaikutukset. Oikeastaan asia on...

Vappusatanen ja pyöräilyasiaa

Valkolakki päähän ja saunaan, tai ehkä päähän vasta saunan jälkeen Tällä pyöräilykaudella olen päättänyt välttää kaikenlaista...

Comments


  • Facebook
  • Twitter
  • Instagram

©2021 by Joni Pitkonen

bottom of page